keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Syksy tekee tuloaan (Lisää tähän mieleisesi vuodenaikatervehdys)

Aika lentää, vaikka olihan se tiedossa. Viikot tulee ja menee, ens tiistaina Public Choice Theoryn Midterm Exam.

Viime perjantaina oli jälleen Suomisempai-rilluntaa, mukavata oli. Ja myöhäisillan kruunasi Nakanon kuppilakujan hiljainen baari ja paistettu linnunmaksa tikunnokassa.

Lauantaina pääsin aamuaikaisesta käymään erään japanilaisen yliopistokaverin kanssa sen lukion 'festareilla' tapaamassa sen koohaita ja nauttimassa ylitsevuotavasta nuoruuden tarmosta. Se oli yksi niitä Wasedan 'takaovia', eli ilmeisesti suurin osa oppilaista menee Wasedaan valmistuttuaan. Miten se sitten käytännössä tapahtuu, jäi epäselväksi... Koulu oli puolentoista tunnin päässä Babasta paikallisjunilla, se oli jo ihan kunnon pöndeä. Metsän keskellä oli mitä mystisin harmaa betonikompleksi tekemässä lukion virkaa. Se oli tajuttoman hieno akkitehtoninen kokonaisuus: karut, sateesta ja pölystä pikeentyneet harmaat betonisuorakaiteet aseteltuina ympäristön kanssa sopusointuiseksi tilaksi. Siinä oli välitilat ja tila-avaruus tarkkaan harkittu ja tuumattu, se oli vaikuttavaa se. Täytyy kyllä kans sanoa että tippa meinasi linssiin tulla kun kuuli ja näki japanilaisten nuorukaisten soittavan lukiobändissä Suzumiya Haruhi no Yuutsun God Knowsia ja Digimon-tunnaria! Ei siitä enää nostalgisemmaksi syksyistä iltapäivää olisi saanut. Illalla piti mennä Agehaan Halloweenittämään mutta rahat, aika ja tarmo loppu kesken ja palasin - kuitenkin hyvällä fiiliksellä - kotiin ilmaisbussilla enneku olin päässy sisällekään.

Sunnuntaina aamulla anivarhain 早慶戦 , eli arkkivihollisten Waseda- ja Keio-yliopistojen välinen yakyuu(japanilaista baseballia)ottelu! Se oli juuri niin eeppistä kuin oli luvattukin! Ensin mennään Wasedan katsomoon pariksi tunniksi HARJOITTELEMAAN oikeaoppista KANNUSTUSTA, eli pitkällisiä kannustuslauluja, käsiliikesarjoja, huutoja, vastauksia ja hallittua riehaantumista sopivan patrioottisessa, toverillisessa, yhteisöllisessä hengessä. Sitten, kun itse peli alkaa, tuntuu ku olis täyspäivätyössä huutamassa ja heilumassa kolme tuntia putkeen. Kuvaavaa oli, että 20 min pelin alusta kysyin jo Sallalta että millon tää loppuu, ei jaksa! Harmikseni jouduin myös toteamaan, ettei koulun laulun ensimmäinen säkeistö riittänyt, olisi pitänyt osata kaikki kolme. Niin ja siis koulun laulua laulettaessa heilutetaan tietenkin nyrkkiinpuristettua kättä   edestakaisin rinnalta taivaalle juhlallisena tervehdyksenä わが母校lle. Tää oli nyt niitä 'only in Japan'-kokemuksia ihan autenttisimmillaan... Ai niin sivuhuomautuksena, me voitettiin! Tultiin kauden toisiksi.

Nyt alkoki sitten pitkä viikonloppu, torstai ja perjantai on lomapäiviä ja la-su on Waseda-festivaali. Kampus tulee kuulemma olemaan niin täynnä ihmisiä että liikkumaan ei mahdu. Sadan metrin matka kestää ainakin 12 minuuttia. Tänä vuonna keskellä meän kampusta on vielä iso työmaa, joka ei varmaan auta tilanpuutteen kanssa. Sunnuntaina shamisen-kerho esiintyy, pitää mennä kattomaan ja kannustamaan!

Näin unta et mulla oli mun pyörä täällä. Vois koettaa hankkia sellasen vaikka sopivasti lumentuloa silmällä pitäen.

1 kommentti:

  1. voi kaikkea hulluutta mita ilmeisesti on japani!

    En kesta kylla tuota baseball-ottelua, en ehka uskoisi, ellen olisi jo kuullut niin monesta lahteesta :D toivon, etta alatte ajamaan vastaavaa yliopistoasennetta Suomeen, saataisiin tanne vahan varia...

    VastaaPoista