tiistai 27. syyskuuta 2011

東京メトロ丸の内線ご利用いただきまして、ありがとうございます。

Jostain syystä on luupannut päässä n. 3 biisiä kolmen viikon ajan. Yksi niistä on Marunouchisenin tunnari. Kotilinja! Pidän myös aidosta ja alkuperäisestä liikennevalolaulusta, joka soi mieliksemme mm. Takadanobaban eräässä risteyksessä. Tunnareista puheen ollen, koululla on myös oma laulu, "Alma Mater", jossa on vissiin n. 2 sointua. Jee! Mut vähänkö siistii, vähänkö pitää opetella laulamaan se äänissä Sallan ja Taijan kanssa!

(Koululla on myös oma Glee-club (!), joka kylläkin näyttää enemmän japanilaisen jäykältä poikakuorolta...)

Ollaan Sallankin kanssa saatu tutustuttua aika moneen kertakaikkisen mainioon tyyppiin koululla. Oon tosi onnellinen ja helpottunut siitä, ei se määrä vaan se laatu..? Huomaa, et muilla on kansallisuudesta ja koulutustaustasta riippumatta ihan samoja angsteja ja huolia koulun ja sosiaalisuuden suhteen, mikä sekin helpottaa omien epävarmuuksien sietämistä.

Luentojen orientaatioviikko alko eilen maanantaina, ja tähän mennessä kaikki kurssit on vaikuttaneet mielenkiintoisilta ja opetus pätevältä. Japanilaisten setien englannistakin on jopa saanut selvää! Mitä ihmettä?

Löysin kolmen viikon kuumeisen etsinnän jälkeen vihdoin itelleni koulurepun, jota käytän lopun elämääni ja jonka annan perinnöksi lapsenlapsilleni! Se on Cool, Överikova ja Tärkeilemätön!

Asiat on tärkeysjärjestyksessä ja kaikki paikallaan.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Päivittää..

Arki on arkipäiväistynyt.

Tänään tuli taifuuni, mikä toistaiseksi on tarkoittanut isoa sadetta ja tuulenpuuskia, ei siis jättimyrskyä, joka repisi taloista katot. Ilmatieteenlaitos kuitenkin käsittääkseni kuvaili tätä nimenomaista taifuunia "erittäin voimakkaaksi". En tiedä mitä se tarkoittaa voimakkuudessa virallisilla asteikoilla. Pitää vielä perehtyä näihin asioihin, kun on ihan kiva tietää milloin oikeesti ei junat enää kulje, tai pitääkö esim. käydä pikapikaa ostamassa ne muonavarastot, jotka pitäisi kai muutenkin olla aina valmiina pahimman varalle... Joka tapauksessa, saanpahan ainakin kerättyä kukille sadevettä kun vesijohtovesi on melkoisen klooripitoista. 

Niin ja katto vuotaa, jee! Ei oo ees totta... Kylhän täs jo ooteltiinkin jotain onnenpotkua. Asuntofirmasta tuli kuitenki heti kaks tyyppiä tarkastamaan tilanteen ja lupasivat huomiseksi sateen loputtua saada jonkun pro-heebon tänne nakuttelemaan ja arvioimaan. Lupasivat että pahimmassa tapauksessa joudutaan muuttamaan samantasoiseen kämppään tässä lähellä, eli aika ikävä juttu, mut katotaan miten tässä käy.

Maankamara on kans osoittanu vaatimattomia elonmerkkejä muutamaan otteeseen jo näiden kahden viikon aikana. Se on vielä toistaseks aika jännää! Keväisen Ison Järistyksen jälkijäristykset voi jatkua kuulemma pari vuotta tästä eteenpäin.

Ollaan Sallan kanssa yritetty shopata oikein olan takaa tiettyjä vaatteita/tavaroita, mut ei kirveelläkään osu kohdalle just sitä mitä on etsimässä. Lisäksi näitä kauppakeskuksia kierrellessä tulee pikku hiljaa hulluksi kun joka paikassa on samat kamat vähän eri järjestyksessä ja eri somisteella tai värillä. En kestä!

Onneks tänään herättiin ostamaan kahvisuppilo ja pööniä, ni saatiin ekat (tokat) ihan ihka oikeat kaffet! Eilen käytiin lempparimestassani, Ebisu Garden Placen Mitsukoshin Harbs-kahvilassa, josta saa nannoja ja ennen kaikkea jumalattoman kokoisia kakkupaloja ja oikeeta kahvia! Hinnat on myös Mitsukoshin tasoa, mut kyllä se on sen arvoista!






Mulla Marron Crêpe Cake ja Sallalla Pear Millefeuille Cake, ja molemmilla Café au Lait, johon maidon sai erikseen kannussa niinkuin kuuluukin, eiks niin, Anika?

lauantai 10. syyskuuta 2011

Dolphin has landed !

Kodin kunnostuspuuhat alkaa olla hyvällä mallilla. Koti sijaitsee Nakanossa, vähän Shinjukusta länteen. Se on pieni - keittiö-eteinen ja kaksi makuuhuonetta, mutta täyttää tarkoituksensa. Nakano on lähinnä rauhallisenoloista asuinaluetta, missä kaikkea löytyy pieneen tarpeeseen kätevästi kotikadulta. 

Joka päivä ulkona on noin +30 astetta ja huoneistossa on mahdotonta olla ilman ilmastointia, joka tässä asunnossa löytyy vain toisesta huoneesta. Sovimme Sallan kanssa vaihtavamme huoneita aina kolmen kuukauden välein, jottei kumpikaan joudu olemaan ilman viilennystä/lämmitystä liian kauaa. Mulla on nyt alkuvuoro ilmastointihuoneessa (jossa on myös parveke). 

Alkuun oppii ilmeisesti paljon hyödyllistä arkipäivän sanastoa, kuten "valkaisuaine", "kuivausohjelma", "ilmainen pieni alkupala". Siinä missä kieli virkoaa, lompakko ohenee kaikenlaisista tarvekaluhankinnoista ja pikaruoasta.

En haluais mennä vielä kouluun ja kohdata arkea, mut on varmaan kiva tavata uusia ihmisiä, kun asuntolaelämä ja sen tuoma sosiaalinen turva ei kelvannut.