Syksy tekee tuloaan (Lisää tähän mieleisesi vuodenaikatervehdys)

Aika lentää, vaikka olihan se tiedossa. Viikot tulee ja menee, ens tiistaina Public Choice Theoryn Midterm Exam.

Viime perjantaina oli jälleen Suomisempai-rilluntaa, mukavata oli. Ja myöhäisillan kruunasi Nakanon kuppilakujan hiljainen baari ja paistettu linnunmaksa tikunnokassa.

Lauantaina pääsin aamuaikaisesta käymään erään japanilaisen yliopistokaverin kanssa sen lukion 'festareilla' tapaamassa sen koohaita ja nauttimassa ylitsevuotavasta nuoruuden tarmosta. Se oli yksi niitä Wasedan 'takaovia', eli ilmeisesti suurin osa oppilaista menee Wasedaan valmistuttuaan. Miten se sitten käytännössä tapahtuu, jäi epäselväksi... Koulu oli puolentoista tunnin päässä Babasta paikallisjunilla, se oli jo ihan kunnon pöndeä. Metsän keskellä oli mitä mystisin harmaa betonikompleksi tekemässä lukion virkaa. Se oli tajuttoman hieno akkitehtoninen kokonaisuus: karut, sateesta ja pölystä pikeentyneet harmaat betonisuorakaiteet aseteltuina ympäristön kanssa sopusointuiseksi tilaksi. Siinä oli välitilat ja tila-avaruus tarkkaan harkittu ja tuumattu, se oli vaikuttavaa se. Täytyy kyllä kans sanoa että tippa meinasi linssiin tulla kun kuuli ja näki japanilaisten nuorukaisten soittavan lukiobändissä Suzumiya Haruhi no Yuutsun God Knowsia ja Digimon-tunnaria! Ei siitä enää nostalgisemmaksi syksyistä iltapäivää olisi saanut. Illalla piti mennä Agehaan Halloweenittämään mutta rahat, aika ja tarmo loppu kesken ja palasin - kuitenkin hyvällä fiiliksellä - kotiin ilmaisbussilla enneku olin päässy sisällekään.

Sunnuntaina aamulla anivarhain 早慶戦 , eli arkkivihollisten Waseda- ja Keio-yliopistojen välinen yakyuu(japanilaista baseballia)ottelu! Se oli juuri niin eeppistä kuin oli luvattukin! Ensin mennään Wasedan katsomoon pariksi tunniksi HARJOITTELEMAAN oikeaoppista KANNUSTUSTA, eli pitkällisiä kannustuslauluja, käsiliikesarjoja, huutoja, vastauksia ja hallittua riehaantumista sopivan patrioottisessa, toverillisessa, yhteisöllisessä hengessä. Sitten, kun itse peli alkaa, tuntuu ku olis täyspäivätyössä huutamassa ja heilumassa kolme tuntia putkeen. Kuvaavaa oli, että 20 min pelin alusta kysyin jo Sallalta että millon tää loppuu, ei jaksa! Harmikseni jouduin myös toteamaan, ettei koulun laulun ensimmäinen säkeistö riittänyt, olisi pitänyt osata kaikki kolme. Niin ja siis koulun laulua laulettaessa heilutetaan tietenkin nyrkkiinpuristettua kättä   edestakaisin rinnalta taivaalle juhlallisena tervehdyksenä わが母校lle. Tää oli nyt niitä 'only in Japan'-kokemuksia ihan autenttisimmillaan... Ai niin sivuhuomautuksena, me voitettiin! Tultiin kauden toisiksi.

Nyt alkoki sitten pitkä viikonloppu, torstai ja perjantai on lomapäiviä ja la-su on Waseda-festivaali. Kampus tulee kuulemma olemaan niin täynnä ihmisiä että liikkumaan ei mahdu. Sadan metrin matka kestää ainakin 12 minuuttia. Tänä vuonna keskellä meän kampusta on vielä iso työmaa, joka ei varmaan auta tilanpuutteen kanssa. Sunnuntaina shamisen-kerho esiintyy, pitää mennä kattomaan ja kannustamaan!

Näin unta et mulla oli mun pyörä täällä. Vois koettaa hankkia sellasen vaikka sopivasti lumentuloa silmällä pitäen.

tzjä-tzjän tzägätzägä tzjän tzjän

Olen kiinnostunut tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=4VJfk0LY834&feature=related

Ja tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=Ron17xFNBf0

Siksi hankin jotakuinkin tällaisen:
  


















Katsotaan mitä vuoden päästä kuulu, nyt menisi nipin napin 'Sakura' !

東京メトロ丸の内線ご利用いただきまして、ありがとうございます。

Jostain syystä on luupannut päässä n. 3 biisiä kolmen viikon ajan. Yksi niistä on Marunouchisenin tunnari. Kotilinja! Pidän myös aidosta ja alkuperäisestä liikennevalolaulusta, joka soi mieliksemme mm. Takadanobaban eräässä risteyksessä. Tunnareista puheen ollen, koululla on myös oma laulu, "Alma Mater", jossa on vissiin n. 2 sointua. Jee! Mut vähänkö siistii, vähänkö pitää opetella laulamaan se äänissä Sallan ja Taijan kanssa!

http://www.youtube.com/watch?v=TOgflE0SGXc

(Koululla on myös oma Glee-club (!), joka kylläkin näyttää enemmän japanilaisen jäykältä poikakuorolta...)

Ollaan Sallankin kanssa saatu tutustuttua aika moneen kertakaikkisen mainioon tyyppiin koululla. Oon tosi onnellinen ja helpottunut siitä, ei se määrä vaan se laatu..? Huomaa, et muilla on kansallisuudesta ja koulutustaustasta riippumatta ihan samoja angsteja ja huolia koulun ja sosiaalisuuden suhteen, mikä sekin helpottaa omien epävarmuuksien sietämistä.

Luentojen orientaatioviikko alko eilen maanantaina, ja tähän mennessä kaikki kurssit on vaikuttaneet mielenkiintoisilta ja opetus pätevältä. Japanilaisten setien englannistakin on jopa saanut selvää! Mitä ihmettä?

Löysin kolmen viikon kuumeisen etsinnän jälkeen vihdoin itelleni koulurepun, jota käytän lopun elämääni ja jonka annan perinnöksi lapsenlapsilleni! Se on Cool, Överikova ja Tärkeilemätön!

Asiat on tärkeysjärjestyksessä ja kaikki paikallaan.

Päivittää..

Arki on arkipäiväistynyt.

Tänään tuli taifuuni, mikä toistaiseksi on tarkoittanut isoa sadetta ja tuulenpuuskia, ei siis jättimyrskyä, joka repisi taloista katot. Ilmatieteenlaitos kuitenkin käsittääkseni kuvaili tätä nimenomaista taifuunia "erittäin voimakkaaksi". En tiedä mitä se tarkoittaa voimakkuudessa virallisilla asteikoilla. Pitää vielä perehtyä näihin asioihin, kun on ihan kiva tietää milloin oikeesti ei junat enää kulje, tai pitääkö esim. käydä pikapikaa ostamassa ne muonavarastot, jotka pitäisi kai muutenkin olla aina valmiina pahimman varalle... Joka tapauksessa, saanpahan ainakin kerättyä kukille sadevettä kun vesijohtovesi on melkoisen klooripitoista. 

Niin ja katto vuotaa, jee! Ei oo ees totta... Kylhän täs jo ooteltiinkin jotain onnenpotkua. Asuntofirmasta tuli kuitenki heti kaks tyyppiä tarkastamaan tilanteen ja lupasivat huomiseksi sateen loputtua saada jonkun pro-heebon tänne nakuttelemaan ja arvioimaan. Lupasivat että pahimmassa tapauksessa joudutaan muuttamaan samantasoiseen kämppään tässä lähellä, eli aika ikävä juttu, mut katotaan miten tässä käy.

Maankamara on kans osoittanu vaatimattomia elonmerkkejä muutamaan otteeseen jo näiden kahden viikon aikana. Se on vielä toistaseks aika jännää! Keväisen Ison Järistyksen jälkijäristykset voi jatkua kuulemma pari vuotta tästä eteenpäin.

Ollaan Sallan kanssa yritetty shopata oikein olan takaa tiettyjä vaatteita/tavaroita, mut ei kirveelläkään osu kohdalle just sitä mitä on etsimässä. Lisäksi näitä kauppakeskuksia kierrellessä tulee pikku hiljaa hulluksi kun joka paikassa on samat kamat vähän eri järjestyksessä ja eri somisteella tai värillä. En kestä!

Onneks tänään herättiin ostamaan kahvisuppilo ja pööniä, ni saatiin ekat (tokat) ihan ihka oikeat kaffet! Eilen käytiin lempparimestassani, Ebisu Garden Placen Mitsukoshin Harbs-kahvilassa, josta saa nannoja ja ennen kaikkea jumalattoman kokoisia kakkupaloja ja oikeeta kahvia! Hinnat on myös Mitsukoshin tasoa, mut kyllä se on sen arvoista!

Mulla Marron Crêpe Cake ja Sallalla Pear Millefeuille Cake, ja molemmilla Café au Lait, johon maidon sai erikseen kannussa niinkuin kuuluukin, eiks niin, Anika?

Dolphin has landed !

Kodin kunnostuspuuhat alkaa olla hyvällä mallilla. Koti sijaitsee Nakanossa, vähän Shinjukusta länteen. Se on pieni - keittiö-eteinen ja kaksi makuuhuonetta, mutta täyttää tarkoituksensa. Nakano on lähinnä rauhallisenoloista asuinaluetta, missä kaikkea löytyy pieneen tarpeeseen kätevästi kotikadulta. 

Joka päivä ulkona on noin +30 astetta ja huoneistossa on mahdotonta olla ilman ilmastointia, joka tässä asunnossa löytyy vain toisesta huoneesta. Sovimme Sallan kanssa vaihtavamme huoneita aina kolmen kuukauden välein, jottei kumpikaan joudu olemaan ilman viilennystä/lämmitystä liian kauaa. Mulla on nyt alkuvuoro ilmastointihuoneessa (jossa on myös parveke). 

Alkuun oppii ilmeisesti paljon hyödyllistä arkipäivän sanastoa, kuten "valkaisuaine", "kuivausohjelma", "ilmainen pieni alkupala". Siinä missä kieli virkoaa, lompakko ohenee kaikenlaisista tarvekaluhankinnoista ja pikaruoasta.

En haluais mennä vielä kouluun ja kohdata arkea, mut on varmaan kiva tavata uusia ihmisiä, kun asuntolaelämä ja sen tuoma sosiaalinen turva ei kelvannut.

1 viikko ...

Vuoden päivät taaksepäin ajatellen tuntuu lyhyeltä ajalta. Vasta istuttiin infossa vaihtoon hakeville ja laskettiin ympärillä hermostuvia kilpailijoita. Nyt tuntuu, ettei aika riitä läheisten ihmisten kanssa olemiseen ja ympäröivästä arjesta nauttimiseen "viimeistä kertaa". Tuntuukohan vaihdosta palatessa, että vuosi on mennyt näin nopeasti?

Ajatella, sitä ollaan nelosvuoden opiskelijoita, ihan oikeita sempaita, melkein jo kohta daisempaita! Mitä enemmän opiskeluvuosia karttuu, sitä vähemmän tuntuu siltä, että osaisi jotain omaan alaan liittyvää, tai että edes kuuluisi tälle alalle. Toivon, että vaihdon jälkeen tuntuisi vähän paremmalta. Sekin on oikeastaan omasta yrityksestä kiinni, sinänsä lohdullinen ajatus.

Huomenna on vihdoin se odotettu kiinan tentti, ja kiinahan on juuri se kieli mitä nyt kannattaisi olla kertailemassa! Jes! Toisaalta ihan mukavaa saada jotain ajateltavaa ja tehtävää, mikä ei liity käsillä olevaan Suureen Muutokseen. Mitenköhän sitä pystyi aiemmin ottamaan niin rauhallisesti koko asian? Ei tää nyt mitenkään yllärinä tule..

Vaikka ahdistaa, kylmää ja pelotta, niin myös kutkuttaa ja jänskättää kivasti! Meistä tulee Sallan kanssa kämppiksiä Tokion sumuiseen iltapäivään, se lohduttaa suunnattomasti!

Ajattelen myönteisesti